Miten näet itsesi?

Teen nyt asiapostauksen itseluottamuksesta, ulkonäkö-paineista ja miten esim. blogi vaikuttaa noihin.

Blogi vaikuttaa mulle hyvällä tavalla itseluottamukseen, mutta tiedän että se saattaa myös laskea sen maanrakoon. Kaikista teidän kehuista mun itseluottamus on noussut kohisten. En sanois että se vieläkään on missään huipulla, mutta paljon parempi kun esim. viime vuonna.
Kun menin yläasteelle ajattelin että nyt pitäisi olla jotenkin coolimpi ja kesällä ennen seiskaluokkaa mulla olikin semmonen "wannabe pissis" vaihe, joka ei onneks kestäny kauhan ja nykyään en voi katsoa niitä kuvia häpeämättä.

Nyt kun menin 8lk ja uuteen kouluun jouduin kamppailemaan tosi paljon itteni kanssa. Pelkäsin sitä hetkeä paljon, pelkäsin että mua syrjitään, kiusataan yms. Päätin että ensimmäisenä päivänä en saa panostaa mun ulkonäköön liikaa, jottei muille tule käsitystä että näyttäisin aina siltä ja odottaa multa semmosta pärstää joka päivä. Myönnän että piittaan liikaa muiden mielipiteistä, pelkään mitä muut sanoo jos näytän erilaiselta. Uudessa koulussa oon tutustunut ja ystävystynyt tosi monien uusien ihmisten kanssa. Mut hyväksytään semmoisena outona kun oon ja en enään pelkää niin paljoa sosiaalisia tilanteita. (Paitsi tulevia musiikintunteja oon tressannut koko kouluajan... en vaan halua mennä sinne ja todeta ettei tästä tuu mitään, en osaa!)



En tiedä miltä se sinne ruudun toiselle puolelle näyttää. Näyttääkö se siltä että oon itsevarma? Siltä että pidän aina omasta ulkonäöstäni? Jos on tullut tommoinen kuva niin se on ihan väärä kuva. Kaikilla on varmaan ulkonäköpaineita, kukaan tuskin pitää omaa ulkonäköänsä täydellisenä. Yleinsä vihaan sitä jos joku sanoo itseään läskiks, rumaks tai jotain muuta koska se kuulostaa musta niin turhalta. Mutta silti sorrun tähän itsekkin liian usein.. mm. just eilen xd En oo tyytyväinen mun naamani tai varsinkaan mun vartaloon mutta elän sen kanssa. Jonain päivinä kun katson peiliin niin mua tekee mieli vetää nyrkki siitä peilistä läpi, välillä vaan hymyilen ja mietin että "täänään näytän ihan hyvältä". Eikä se musta oo pinnalisuutta, mun mielestä jokaisen pitäsi pystyä sanomaan itseään kauniiksi. Ja se ulkonäkö ei oo se pääasia. Mulle tulee laittautumisesta itsevarmempi olo ja pidän siitä. Pystyn olemaan ja oonkin ollut kaupungilla ilman meikkiä mutta sillon mun itseluottamus ei ole niin hyvä. En tiedä onko toi hyvä vai huono juttu.

 Muistakaa että ootte kaikki kauniita ja te meiän blogin nuorimmat lukijat. Tiedän oon itsekkin syylistynyt tähän ja pidän itseänikin vielä aika nuorena mutta näin eilenkin just varmaan 8 v tytön jolla oli kajaalit yms. Olette kauniimpina hiukset puhtaina, puhtaat vaatteet päällä ja kunnon hymy naamalla. Siihen ei tarvitse sitä kiloa meikkiä. Mun oma pikkusisko pyytää mua välillä meikkaamaan sitä. Joskus suostunkin ja voin sanoa että ei meikki tee siitä kauniimpaa. Älkää nyt vaan sitten suuttuko mulle, enkä osaa sanoa mikä on mun mielestä hyvä ikä alkaa meikkaamaan koska aloin itsekkin meikkaamaan aika aikasin.

En pysy enään perässä mitä kirjotan ja musta tuntuu että oon hypänny jo asiasta pois. Enkä varmaan oo kirjottanut kaikkea mitä ajattelin kertoa, mutta toivottavasti ette nyt saanut tästä väärää tai pinnallista kuvaa.  Kertokaa mitä piditte tämmöisestä postauksesta! :)

♥: Maria