Meen kolmena päivänä viikossa kahdeksaan kouluun. Herään puolikuolleena, juon ison kupin kahvia, syön, meikkaan, puen ja lähde kiiressä ulos. Ja siellä on pimeää, tosi pimeää. Menen kouluun, väsyneenä yritän kuunnella tunneilla mutta en vain jaksa ja lopulta päädyn vaan selailemaan puhelinta penaalin takana. Tunti menee nopeammin kuunnellessa musiikkia ja juttelemalla kaverin kanssa. Pääsen koulusta, ihana helpotuksen tunne valtaa mielen. Selvisin tästä päivästä! Kävelen kotiin, jos olen päässyt neljältä on jo aika hämärää. Tuun kotiin, syön, avaan koneen. Menen suihkuun ja sänkyyn selaamaan puhelinta. Ja yritän saada unta ennen 23 tai 24.
Siinä mun normaali päivä. Ja eihän toi hirveen mielekkäältä näytä kun lukee tota. Opiskelu ei kiinnosta, päivänvaloa saa korkeintaan sen 30min koulumatkoista ja nukkuminen vähäistä. Oon ollut aina enemmän iltaihmisiä ja huono heräämään aamulla. Tää opiskelu on ollu vähän tällästä koko ysin aikana, mutta viime aikoina lepsahtanut ihan kunnolla. Olin eilen juttelemassa opon kanssa yhteishauista. En ees muistanut mikä mun keskiarvo on. Ajattelin että ehkä se 8 on, tai vähän päälle. Laskin sen eilen ja se on 7.6.
Eihän toi keskiarvo niin huono ole, mutta en mä sillä varmuudella pääse sinne minne haluan. Meidän perheen lapsista oon ollut aina se jolla on mennyt koulu parhaiten. Viime vuonna mun isosisko joutu tressaamaan yhteishauissa paljon, ja on nyt lukiostartilla koska ei päässyt mihinkään. Olin ajatellut että onneks mun ei tarvii tressaa sitä. Niin kyllähän mä mun keskiarvolla johonkin pääsen, mutta pääsenkö sinne minne haluan, enpä tiedä.
.jpg)
Joten nyt mä en voi enään odottaa että jos se motivaatio vaikka palaiskin jostain. Mä aijon repiä sen sieltä, missä onkin. On helppoa sanoa vanhemmille ja opettajille että "kyllä mä läksyt oon tehnyt", mutta eihän ne siinä opiskele. Ittes takia sä teet läksyt ja opiskelet.
Mulla alkaa ensi viikolla kolmas jakso, ja mä oon nyt päättänyt että oon sen verran energiaa kerännyt tässä kahen ekan jakson aikana istuessa koneella illat läksyjen teon sijasta niin kyllä sitä energiaa saa luvan olla loppu vuodeksi.
Ehkä mä palaan lukemaan tätä mun kirjottamaa tekstiä, jos alkaa lipsua koulunkäynti. Matikanopettajallekkin hehkutin tänään että "nyt mä alan taas panostamaan". Mä vaan niin toivon että saan itteni nyt pysymään tässä.
.jpg)
.jpg)
kaikki kuvat : we♥it
Jos joku muu on tässä samassa pisteessä, tai on ollut niin kertokaa ihmeessä. Lukisin mieluusti teiän kokemuksia!
♥: Maria
todella hyvä kirjoitus! pidän siitä että olet nyt yrittänyt ottaa itseäsi niskasta kiinni ja todella toivon että intosi koulun käyntiin jatkuisi t:salainen ihailijasi :)!
VastaaPoistakiitos vesisika! :))
PoistaKannattaa kyl panostaa sit kouluun ees vähän enemmän. Jos haluisit mennä sinne medialukioonki, ni se on kuiteski lukio ja siel pitää kyl tehä kaikkii koulujuttui aika paljonki välillä. Jos panostat nyt kouluun, ni pystyt panostaa varmaan lukiossaki, ku oot tottunu siihen enemmän. Oon siis ite jo lukiossa. Mut kyl elämässä muutaki on ku vaan opiskelu ja koulu! : )
VastaaPoistaJep, lukiossa ei pääse enään niin helpolla ja siellä ei ainakaan opettajat ei valvo vaan pitää ottaa itse vastuutta. Tai näin oon ymmärtänyt :)
Poistasiis mulla oli tuo tunne ennen syyslomaa, sillon kokeet meni ihan penkin alle tuli vitosia,kutosia ja seiskoja motivaati0ta ei ollut yhtään mutta syysloman jälkeen mä päätin että mä alan panostamaan vaikka sitä motivaatiota ei oliskaan ja nniin kokeet on mennyt paljon paremmin, kaseja,ysejä ja kymppejä. panosta kouluun vaikka ei kiinnostaiskaan, se kaikki palkitaan opiskelupaikalla minne olet halunnut päästä.
VastaaPoistakiva kuulla ja tottahan tuo on! :)
Poista