masennutaan sitten yhdessä, muttei tänään

Oon kirjoittanut monta kertaa siitä, miten vaihdoin koulua moneen kertaan yläasteen aikana. Mun elämän tähän asti mullistavin muutos oli, kun muutin Tervakoskelta Tampereelle ja vaihdoin koulua. Tervakoskella oli tuolloin mulle lähes kaikki. Koulu ja parhaat ystävät. Parhaat ystävät onneks pysynyt. Tampereella ei ollut mitään. Olin kuitenkin aika reipas ja odotin innolla mitä uusi kaupunki ja koulu toisi tullessaan. Tykkäsin Tampereesta kaupunkina ja sain sieltä hyviä kavereitakin. Kaipasin kuitenkin enemmän omaa rauhaa ja kun kaverini Suski Tervakoskelta muutti Helsinkiin, aloin harkita isälleni muuttoa. 9lk aloitin Helsingissä, Suskin kanssa samalla luokalla. 9lk oli tiettyjen asioiden takia aika rankka, lyhyesti sanottuna voin sanoa että koulussa oli silloin tällöin kaikkea turhaa draamaa. Ja mä vihaan draamaa. Sitten aloitin lukion Helsingin Medialukiossa. Ja mä viihdyn niin hyvin tuolla koulussa! Mä oon päässyt opiskelun makuun, vaikka motivaatio onkin välillä kadoksissa. Mulla on ihania ystäviä koulussa ja mun noin. 50min koulumatka on sen arvoista, vaikka välillä tekeekin tiukkaa. 

Siitä asti kun muutettiin Tervakoskelta, oon ollut suurimmanosan viikonlopuista poissa sieltä missä asun. 8lk olin Tervakoskella tai iskällä. 9lk olin Tampereella, Tervakoskella tai entisellä poikaystävällä. Lukion ekalla sama juttu. Nyt kesällä aloin oikeesti viihtymään Helsingissä. En kaipaa enään samalla tavalla muualle viikonloppuisin. Haluun asua täällä, enkä jaksa enää reissata joka ikisenä viikonloppuna muualle. 

Mutta...

En tiiä miten tässä käy, en oo ees varma miten haluan tässä käyvän. Saattaa olla että vuoden päästä asun Lahdessa. Tai asutaan edelleen tässä talossa.  Tai asun omassa kämpässä Helsingissä. Jälkimmäinen mielummin jos saisin päättää. Pitää katsoa miten käy. Kuvittelin vaan jotenkin että joutuisin kokemaan tän vasta sitten kun oon valmistunut. Kun voin itse päättää mitä teen ja minne muutan. Mutta jos jotain oon oppinut niin sen, että elämä ei mee niin kuin sen suunittelee. Eikä ainakaan alaikäisenä.