Terapiaa

Hei pitkästä aikaa!

Mulle blogin kirjoittaminen on aina ollut jollain tavalla terapiaa. Oon tehnyt tätä lähinnä itseni takia, minkä takia en ole halunnut ottaa siitä paineita. En ole ikinä suunitellut postausväliä erityisemmin tai välittänyt kirjoitusasusta tai virheistä. Kyseisestä asiasta olen saattanut kirjoittamaan jo moneen kertaan, mutta jotenkin tuntuu että tälläisen postauksen haluan juuri kirjoittaa. Latasin Youtubeen pari viikkoa sitten videon, missä kerron miksi minulta tulee nykyään niin harvoin videoita.

Tuskin olen ainoa jolle syksyt on rankkoja. Tää pimeys jotenkin vie mun loputkin voimat. Käyn tokaa vuotta lukiota ja vaikka tämän lukukauden ensimmäiset jaksot ovat olleet aika helppoja olen silti aika poikki koulusta. Kun koulunkäyntiin ei ole kunnolla motivaatiota, se tuntuu välillä todella pakkopullalta. Sen verran mulla on motivaatiota, että koulussa käyn ja koulujuttuja yritän saada tehdyksi.

Oon huomannut, että mulla alkuviikot menee aina ihan sumussa. Huone näyttää ihan järkyttävältä, koska jätän vaatteet ja tavarat siihen mistä otankin, ja pyykkikori täyttyy. Torstaisin mulla on lyhyt koulupäivä ja viikonlopun lähestyessä otan niskasta kiinni ja saan huoneen siistiksi. Tämä kaava on toistunut jo koko syksyn.

 

Olen myös huomannut, että mun on paljon vaikeampaa nykyään olla yksin kuin ennen. Olin ennen kauko-suhteessa ja siinä oppi olemaan yksin. Nykyään kuitenkin poikaystäväni asuu aika lähellä, joten perjaatteessa meillä on mahdollisuus nähdä vaikka joka päivä. Viikonloppu erossa tuntuu silloin vaikelta, kun ei näe toista.Myös yksin nukkuminen on aina viikonloppujen jälkeen vaiketa, kun asuu vielä kotona.  Tämä on kuitenkin tavanomaista tuoreille pareille, jonka olen huomannut ystäväpiirini muista pareista. Tiedän myös kokemuksesta, että jonkun ajan päästä sitä alkaa vähän itsenäistymään ja välillä on kivakin olla erossa kullasta.

Ensi viikolla alkaa toinen koeviikko. Sitä piristää kuitenkin se, että mulla on synttärit 28.11 päivä. Myös uusi jakso on kohta lähellä, jota tavallaan odotan innolla. Vanhojentanssi-kurssi alkaa, jota olen odottanut jo kauan! Uskon, että siitä tulee hauskaa ja pääsen tanssimaan vielä poikaystävän kanssa ne. Me muuten tavattiin vanhojen merkeissä, sillä meidän yhteinen kaveri paritti meidät toisillemme viime lukuvuonna. Odotan innolla myös, että mun mekko saapuis! Siitä saatte varmasti kuvia sitten ensi vuoden puolella.

Mitä teille kuuluu?